keskiviikko 26. helmikuuta 2020

Avoin kirje kaupunginjohtajalle koskien Hietasaaren kaavaa ja hakkuita

[Tämä kannanotto on tänä aamuna mennyt kaupunginjohtajalle, asianosaiselle virkamiesjohdolle ja valtuuston jäsenille. ks. myös nämä vetoomukset: Veijola 25.2. ja Markkola 26.2.]

Arvoisa Oulun kaupunginjohtaja Päivi Laajala ja kaupunginhallituksen jäsenet sekä muut vastaanottajat,

Oulu hakkaa hehtaaritolkulla arvokasta lintu- ja virkistysmetsää matalaksi ja torjuu poliisivoimin paikallisten asukkaiden ja luontoväen neuvottelutarjoukset. Miksi kulttuuripääkaupungiksi pyrkivä Oulu haluaisi juuri tällaista julkisuutta juuri nyt? (Ks uutisotsikoita ja -otteita alempana)

Ihmisten arvot ovat muuttuneet voimakkaasti parissa vuodessa, kun koko maapallon luonnon ja sitä myötä ihmisen kestokyvyn rajat ovat tulleet yhä konkreettisemmin vastaan.

Hietasaaren kaava-asiaa on ajettu sen kymmenen vuotta ja juuri yhtä vanhentuneista lähtökohdista käsin, vastoin luonnonsuojelijoiden, alueen käyttäjien ja valveutuneiden kuntalaisten perusteluita. Kaava on nyt lainvoimainen, mutta auttamattomasti ajastaan jäänyt. Ei enää kukaan järkevä päättäjä voisi päättää tuollaista. Nyt pitäisi kaupungin korkeimmalla johdolla olla uskallusta irrottautua menneestä ja katsoa pitkälle tulevaisuuteen, viheltää peli poikki ja yrittää pelastaa, mitä vielä pelastettavissa on. 22 kaupunginvaltuutettua on tehnyt aloitteen aikalisästä ja asioiden perusteellisemmasta selvittämisestä – näyttää demokraattisen järjestelmän pilkkaamiselta, jos tätä aloitetta ei ehditä edes ottaa käsittelyyn ennen kuin peruuttamaton vahinko on jo tapahtunut.

Jos verrataan esim. Helsinkiin, niin siellä on suhteessa kokoon ja asukaslukuun paljon enemmän hienoja luonnontilaisia tai lähes luonnontilaisia puistoja eri puolilla kaupunkia eikä siellä varmaan tulisi mieleenkään raivata esim. Keskuspuistosta 4 hehtaaria pelloksi. Se olisi jo ilmastotavoitteiden näkökulmasta täysi mahdottomuus. Mutta Oulu tuntuu elävän vielä kaskitalouden aikaa.

Nyt hakattava metsä ei oikeasti ole ollut koskaan oikea pelto vaan niittyalue, jota on yritetty ojittamalla kuivattaa. Se on metsitetty sodan jälkeen aikoina, jolloin nimenomaan olisi tarvittu peltomaata, mikä todistaa, ettei se olisi edes toiminut peltomaana. Sen sijaan siihen on kasvanut niin komea ja monimuotoinen lintumetsä, että aluetta parhaiten tuntevien lintuharrastajien mielestä sen poikki kulkeva Kutterikuja on Oulun hienoin luontopolku. Tällaisten ainutlaatuisten alueiden arvoa ei voi mitata rahassa eikä sitä saada pellonraivauksen jälkeen enää koskaan takaisin.

Toimenpiteet ovat kaupungin toimintaa ohjaavan Kaupunkistrategia Oulu 2026 ja sen vasta hyväksytyn toteuttamisohjelman - ympäristöohjelman - vastaisia. Ympäristöohjelman tavoitteena on, että viherverkostojen ja pääviheryhteyksien säilyttäminen turvataan. Nyt laajoja avohakkuita kuitenkin toteutetaan Oulun viheralueverkosto ja luonnon monimuotoisuus (VILMO) -suunnitelman keskuspuistossa (keskeinen virkistysalue). Hakkuut sijoittuvat saman suunnitelman uhanalaisten lajien keskittymään. Kaupunkistrategiassa on linjattu, että luonto ja alueen historia ovat Oulun vetovoimatekijöitä. Räikeästi keskeisimmän
kaupungin toimintaa ohjaavan asiakirjan vastaiset toimenpiteet tulisi keskeyttää välittömästi.


Oulussa 26.2.2020
Hietasaariliike


Hiiripöllö Hietasaaressa, kuva Jyrki Niemelä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti