maanantai 16. maaliskuuta 2020
Hietasaaren puolesta kampanjoinnnin historiaa
Netti- ja somekeskusteluissa on toistunut kommentteja, joissa ihmetellään, miksi Hietasaaren hakkuita nyt yhtäkkiä on alettu vastustamaan. Jotta tähän asiaan saataisin vähän perspektiiviä pitäisi tarkastella tämän vastustamisen historiaa, joka palautuu ainakin yhtä kauas kuin tämä koko kaavasotkun valmistelu, eli kymmenen vuoden taakse ja pitemmällekin.Tämä pitkähköksi paisunut kirjoitus löytyy nyt omana sivunaan ja myös oikean reunan hakemistosta.
Vain neljä hehtaariako?
Koomikko Iikka Kiven Facebook päivityksestä 15.3.2020
"Eihän Hietasaaren hakkuualue ole kuin vain neljä hehtaaria!"
Paperilla ja puheissa "vain neljä" vaikuttaa tietysti pieneltä. Todellisuudessa se sitten näyttää tältä.
Emme olisi tarvinneet tätä asuntomessualuetta yhtään mihinkään, mutta tuhotussa metsässä asuneet eliöt menettivät ainoan kotinsa. Oulun kaupunki olisi voinut viivyttää hakkuita kunnes alueen lajisto olisi kartoitettu paremmin, mutta ahneus voitti.
Tämä oli yksi lempimetsistäni enkä unohda tätä rikosta koskaan.
KUVA: Sami Säily
(Täytyy lisätä, että tuho ei todellakaan tule rajoittumaan tuohon neljään hehtaariin, vaan sitä on tarkoitus jatkaa ja laajentaa. EP)
"Eihän Hietasaaren hakkuualue ole kuin vain neljä hehtaaria!"
Paperilla ja puheissa "vain neljä" vaikuttaa tietysti pieneltä. Todellisuudessa se sitten näyttää tältä.
Emme olisi tarvinneet tätä asuntomessualuetta yhtään mihinkään, mutta tuhotussa metsässä asuneet eliöt menettivät ainoan kotinsa. Oulun kaupunki olisi voinut viivyttää hakkuita kunnes alueen lajisto olisi kartoitettu paremmin, mutta ahneus voitti.
Tämä oli yksi lempimetsistäni enkä unohda tätä rikosta koskaan.
KUVA: Sami Säily
(Täytyy lisätä, että tuho ei todellakaan tule rajoittumaan tuohon neljään hehtaariin, vaan sitä on tarkoitus jatkaa ja laajentaa. EP)
torstai 12. maaliskuuta 2020
Hietasaaren luontoarvoja kannattaisi kunnioittaa – kaavaa valmisteltaessa ei osattu vielä nähdä, kuinka nopeasti lähivirkistysalueiden ja luontomatkailun arvo kasvaa
(Tämä Eetu Pikkaraisen Kalevassa 10.3. ja Forumissa 12.3. julkaistu kirjoitus oli vastine Joni Meriläisen kirjoitukseen Kalevassa 9.3. ja Forumissa 10.3.)
Joni Meriläisen kirjoitus kauniista ja ainutlaatuisesta Hietasaaresta Kalevassa 9.3.2020 oli varustettu hyvällä ja osuvalla otsikolla, mutta sisälsi valitettavasti totuusarvoltaan varsin kyseenalaisia väitteitä. Olisi ollut helppo tarkistaa kyseisestä kaavasta tehdyn valituksen sisältö. Hassua väittää, että valituksen syynä olisi (”käsittääkseni”) ollut, että viljelypalstat olivat uhattuna, kun kaavan pääsisältönä on nimenomaan uusi viljelypalsta-alue. Toisaalta on ymmärrettävää, että monilla asiat menevät sekaisin, koska koko kaavaprosessi oli - läpimenon turvaamiseksi - tehty tahallaan sekavaksi käsittelemällä samaa kokonaisuutta kahdessa eri kaavassa. Tämä kaava, jonka toteutuksesta nyt on kiistelty, koskee siis vain Vaaskiventien eteläpuolta.
Kerrattakoon lyhyesti, miksi kaavaa vastustetaan: Varsinaisen Hietasaaren alueella on n. 60 ha jokseenkin yhtenäistä metsää. Loput tuosta mainitusta 128 hehtaarista on eri kokoisia pienempiä metsätilkkuja muualla Hieta- ja naapurisaarten alueella. Luonnon monimuotoisuuden ja sen terveys- ja virkistysvaikutusten kannalta tutkitusti ensiarvoista on se, että luonnonmukaiset alueet ovat riittävän laajoja ja yhtenäisiä. Tämä metsä on monessa suhteessa täysin poikkeuksellinen mm. sijainniltaan, saavutettavuudeltaan, luontotyypeiltään ja lajistoltaan. Nyt tehty 4 ha reikä jokseenkin keskellä tätä aluetta rikkoo tämän kokonaisuuden. Lisäksi suunnitelmissa on, että aukkoa laajennetaan vielä huomattavasti. Lisäksi tämä nyt tuhottavaksi valittu alue olisi ympäristöään kuivempana ja harvempana metsänä ollut kaikkein parhaiten ihmisten virkistyskäyttöön sopivaa – ja on erittäin huonosti viljelyyn sopivaa. Korvaava palstaviljelyalue olisi varmasti löytynyt muualta ja mahdollisesti paljon pienemmin kustannuksin.
Meriläisen kirjoituksen loppupuoli on unelmahöttöä, joka osoittaa, ettei hän ole ilmeisesti tutustunut koko saareen, kuten ei myöskään huvipuistobisneksen edellytyksiin eikä matkailun kehitystrendeihin. Saaressahan on jo upeita ulkoilureittejä lähellä merta mukavine tulipaikkoineen. Lisäksi siellä on mukavia pieniä metsäpolkuja kauempana merestä ja niillä liikkuu paljon luontoharrastajia, lenkkeilijöitä, maastopyöräilijöitä, koiran ulkoiluttajia ja ihan vaan kävelijöitä. Hietasaari on Oulun keskeisen kaupunkialueen asukkaiden tärkein virkistysalue ja alue, jonka luonto, maisemat sekä historia mahdollistaisivat sen kehittämisen yhtenäiseksi, valtakunnallisesti ja jopa kansainvälisesti tärkeäksi luontomatkailukohteeksi. Saaren luonnonarvojen ja historiallisten arvojen säilyttämisestä ei ole tehty kattavaa suunnitelmaa.
Jo pelkästään kuntatalouden ja matkailun kannalta Hietasaaren luonnon kunnioittaminen ja säilyttäminen olisi kannattavaa – eivät ihmiset kovin kauan halua tulla katsomaan merimaisemaa, jossa näkyy vain merta, betonia ja nurmikkoa. Kaavaa valmisteltaessa ei osattu vielä nähdä, kuinka nopeasti lähivirkistysalueiden ja luontomatkailun arvo kasvaa.
Eetu Pikkarainen
Oulu
Joni Meriläisen kirjoitus kauniista ja ainutlaatuisesta Hietasaaresta Kalevassa 9.3.2020 oli varustettu hyvällä ja osuvalla otsikolla, mutta sisälsi valitettavasti totuusarvoltaan varsin kyseenalaisia väitteitä. Olisi ollut helppo tarkistaa kyseisestä kaavasta tehdyn valituksen sisältö. Hassua väittää, että valituksen syynä olisi (”käsittääkseni”) ollut, että viljelypalstat olivat uhattuna, kun kaavan pääsisältönä on nimenomaan uusi viljelypalsta-alue. Toisaalta on ymmärrettävää, että monilla asiat menevät sekaisin, koska koko kaavaprosessi oli - läpimenon turvaamiseksi - tehty tahallaan sekavaksi käsittelemällä samaa kokonaisuutta kahdessa eri kaavassa. Tämä kaava, jonka toteutuksesta nyt on kiistelty, koskee siis vain Vaaskiventien eteläpuolta.
Kerrattakoon lyhyesti, miksi kaavaa vastustetaan: Varsinaisen Hietasaaren alueella on n. 60 ha jokseenkin yhtenäistä metsää. Loput tuosta mainitusta 128 hehtaarista on eri kokoisia pienempiä metsätilkkuja muualla Hieta- ja naapurisaarten alueella. Luonnon monimuotoisuuden ja sen terveys- ja virkistysvaikutusten kannalta tutkitusti ensiarvoista on se, että luonnonmukaiset alueet ovat riittävän laajoja ja yhtenäisiä. Tämä metsä on monessa suhteessa täysin poikkeuksellinen mm. sijainniltaan, saavutettavuudeltaan, luontotyypeiltään ja lajistoltaan. Nyt tehty 4 ha reikä jokseenkin keskellä tätä aluetta rikkoo tämän kokonaisuuden. Lisäksi suunnitelmissa on, että aukkoa laajennetaan vielä huomattavasti. Lisäksi tämä nyt tuhottavaksi valittu alue olisi ympäristöään kuivempana ja harvempana metsänä ollut kaikkein parhaiten ihmisten virkistyskäyttöön sopivaa – ja on erittäin huonosti viljelyyn sopivaa. Korvaava palstaviljelyalue olisi varmasti löytynyt muualta ja mahdollisesti paljon pienemmin kustannuksin.
Meriläisen kirjoituksen loppupuoli on unelmahöttöä, joka osoittaa, ettei hän ole ilmeisesti tutustunut koko saareen, kuten ei myöskään huvipuistobisneksen edellytyksiin eikä matkailun kehitystrendeihin. Saaressahan on jo upeita ulkoilureittejä lähellä merta mukavine tulipaikkoineen. Lisäksi siellä on mukavia pieniä metsäpolkuja kauempana merestä ja niillä liikkuu paljon luontoharrastajia, lenkkeilijöitä, maastopyöräilijöitä, koiran ulkoiluttajia ja ihan vaan kävelijöitä. Hietasaari on Oulun keskeisen kaupunkialueen asukkaiden tärkein virkistysalue ja alue, jonka luonto, maisemat sekä historia mahdollistaisivat sen kehittämisen yhtenäiseksi, valtakunnallisesti ja jopa kansainvälisesti tärkeäksi luontomatkailukohteeksi. Saaren luonnonarvojen ja historiallisten arvojen säilyttämisestä ei ole tehty kattavaa suunnitelmaa.
Jo pelkästään kuntatalouden ja matkailun kannalta Hietasaaren luonnon kunnioittaminen ja säilyttäminen olisi kannattavaa – eivät ihmiset kovin kauan halua tulla katsomaan merimaisemaa, jossa näkyy vain merta, betonia ja nurmikkoa. Kaavaa valmisteltaessa ei osattu vielä nähdä, kuinka nopeasti lähivirkistysalueiden ja luontomatkailun arvo kasvaa.
Eetu Pikkarainen
Oulu
sunnuntai 1. maaliskuuta 2020
Minua hävettää tunnustaa olevani oululainen...
Minua hävettää tunnustaa olevani oululainen eli kaupungista, jossa puistometsästä tehdään peltoa, jonka tarve on kyseenalainen
Kaleva Mielipiteet 29.2.2020Pertti Veijola
Olen käynyt monta kertaa Hietasaaressa 1950-luvulla. Silloin ei Kansankentän läheisen vanhan männikön lisäksi ollut merenpuolella mäntymetsiä.
Palattuani 2010-luvulla Ouluun kävelen usein Kutterinkujan kautta. Hämmästyin, kun siellä oli komea männikkö. Vasta katsottuani sitä lähemmin totesin metsän olevan noin 60 vuotta vanha hyvä istutusmännikkö. Ajattelin, että se sopii hyvin virkistysmetsäksi. Seurasin huvipuistosta käytävää kiistaa mutta arvelin, että muutoksia ei tule Kutterinkujalle.
Kaavojen muutokset vahvistuivat vuoden 2019 lopulla. Muutos 564-2242 mahdollisti kaupunkiviljelyalueen toteutuksen Vaaskiventien eteläpuolella ja Kutterinkujalla. Sitä varten on tehtävä noin neljän hehtaarin avohakkuu ja muita hakkuita lähes saman verran.
Hakkuut alkoivat 26.2. vastustajien vetoomuksista huolimatta. Kävelin alueen kautta aamulenkillä 28.2. ja totesin avohakkuun olevan menossa. Keskustelin kaupungin metsätalousinsinöörin ja konemiehen kanssa.
Totesin työmaan muistuttavan Venäjällä Itä-Siperiassa näkemiäni kuuluisien Angaran männiköiden hakkuita. Siellä hakkuualat ovat toki suurempia. Venäjän metsätaloudessa on paljon arvosteltavaa, mutta siellä taajamien virkistysmetsiin ei tavallisesti kosketa.
Tämä hanke on läpikäynyt kaikki kaavoituksen ja kunnallisen demokratian edellyttämät menettelyt, ja silti tehtiin mielestäni virhe. Perussyitä on se, että kaavoituksen perusteissa viljelymännikön suojelu- ja virkistysarvo katsottiin vähäiseksi. Varttuneen metsän virkistysarvo määräytyy puuston ominaisuuksien eikä syntyperän perusteella. Tätä asiaa ei selvitetty kaavoituksessa.
On ymmärrettävää, että pienten arvostelevien ryhmien takia ei voida pysäyttää merkittäviä hankkeita. Tässä hankkeessa virkamiehet ovat toimineet kuuliaisesti kaavan perustelut hyväksyen. Johtajat eivät voi puuttua liian pieniin asioihin ja luottamusmiesten tulee vain luottaa esiteltävien asioiden oikeellisuuteen.
Minua hävettää tunnustaa olevani oululainen eli kaupungista, jossa puistometsästä tehdään peltoa, jonka tarve on kyseenalainen.
Pertti Veijola
MMT, Oulu
perjantai 28. helmikuuta 2020
Kaupungin johtavat virkamiehet eivät anna periksi
Ouluj johtavat virkamiehet, joiden vastuulla nyt hakkuun toteus, ajoitus ja aikalisä ovat, eivät edes vastaa mitään...
Petri Haapalan Facebook päivityksestä eiliseltä:
"Kaupunki kestävällä tiellä? Vain 500 metrin päässä tänään hakkuiden aikaan kuvattu Hietasaaressa valkoselkätikka ja palokärki. Ahtaalle joutuvat pöllötkin. Tässä metsässä asui mm. varpuspöllö. Nyt siitä tehdään palstaviljelypelto. Miksi? Koska aiemmat palstat väistyvät huvipuiston tieltä."
Jalmari Suutarin FB päivityksestä:
"Senni Lappalainen ja Katja Lehtola aikovat jatkaa mielenilmauksia niin kauan kuin yksikin puu on pystyssä hakkuualueella."
Mahtavaa! 💪 Juuri tällaista rohkeutta, uhrautumista ja periksiantamatonta taistelutahtoa tässä maailmassa tarvitaan. Taistelemme yhdessä loppuun asti. Hietasaaren lintuparatiisia ette vähällä saa!
Oli kaava kuinka lainvoimainen ja "demokratian" tulos hyvänsä, onnettomat päätökset tulee voida aina myös kumota. Ja sitä olemme tässä jo pitkään äänekkäästi ja perustellen vaatineet. Perutaanhan sitä muitakin kuolemantuomioita, jos ne vääriksi todetaan.
Petri Haapalan Facebook päivityksestä eiliseltä:
"Kaupunki kestävällä tiellä? Vain 500 metrin päässä tänään hakkuiden aikaan kuvattu Hietasaaressa valkoselkätikka ja palokärki. Ahtaalle joutuvat pöllötkin. Tässä metsässä asui mm. varpuspöllö. Nyt siitä tehdään palstaviljelypelto. Miksi? Koska aiemmat palstat väistyvät huvipuiston tieltä."
Jalmari Suutarin FB päivityksestä:
"Senni Lappalainen ja Katja Lehtola aikovat jatkaa mielenilmauksia niin kauan kuin yksikin puu on pystyssä hakkuualueella."
Mahtavaa! 💪 Juuri tällaista rohkeutta, uhrautumista ja periksiantamatonta taistelutahtoa tässä maailmassa tarvitaan. Taistelemme yhdessä loppuun asti. Hietasaaren lintuparatiisia ette vähällä saa!
Oli kaava kuinka lainvoimainen ja "demokratian" tulos hyvänsä, onnettomat päätökset tulee voida aina myös kumota. Ja sitä olemme tässä jo pitkään äänekkäästi ja perustellen vaatineet. Perutaanhan sitä muitakin kuolemantuomioita, jos ne vääriksi todetaan.
Jos jokin lainvoimainen päätös uhkaisi henkeäsi ja terveyttäsi,
toimisit sinäkin. Me toimimme muun muassa monen linnun ainoan kodin ja
ihmisten terveydelle tärkeän metsän puolesta. Tässä ei pelkästään kuole
eläimiä, vaan tällaisen toiminnan vuoksi kokonaisia lajeja häviää alati
sukupuuttoon. Ja ellei tätä lajikatoa pysäytetä, mukana häviää lopulta
myös sen aiheuttaja eli ihmislaji.
Metsä on melko luonnontilaista, siis melkoinen harvinaisuus tänä päivänä, ja se elättää useita uhanalaisia lajeja, esimerkiksi hömötiaista ja valkoselkätikkaa on tavattu alueella. Siellä on tavattu vuodessa yli sataa eri lintulajia. Kyseessä ei siis ole minkä tahansa metsikön saati puupellon hakkuut, vaan aivan muuta.
Moraali, velvollisuudentunne ja elämän kunnioitus yleensä edellyttävät toimintaa.
Metsä on melko luonnontilaista, siis melkoinen harvinaisuus tänä päivänä, ja se elättää useita uhanalaisia lajeja, esimerkiksi hömötiaista ja valkoselkätikkaa on tavattu alueella. Siellä on tavattu vuodessa yli sataa eri lintulajia. Kyseessä ei siis ole minkä tahansa metsikön saati puupellon hakkuut, vaan aivan muuta.
Moraali, velvollisuudentunne ja elämän kunnioitus yleensä edellyttävät toimintaa.
keskiviikko 26. helmikuuta 2020
Avoin kirje kaupunginjohtajalle koskien Hietasaaren kaavaa ja hakkuita
[Tämä kannanotto on tänä aamuna mennyt kaupunginjohtajalle, asianosaiselle virkamiesjohdolle ja valtuuston jäsenille. ks. myös nämä vetoomukset: Veijola 25.2. ja Markkola 26.2.]
Arvoisa Oulun kaupunginjohtaja Päivi Laajala ja kaupunginhallituksen jäsenet sekä muut vastaanottajat,
Oulu hakkaa hehtaaritolkulla arvokasta lintu- ja virkistysmetsää matalaksi ja torjuu poliisivoimin paikallisten asukkaiden ja luontoväen neuvottelutarjoukset. Miksi kulttuuripääkaupungiksi pyrkivä Oulu haluaisi juuri tällaista julkisuutta juuri nyt? (Ks uutisotsikoita ja -otteita alempana)
Ihmisten arvot ovat muuttuneet voimakkaasti parissa vuodessa, kun koko maapallon luonnon ja sitä myötä ihmisen kestokyvyn rajat ovat tulleet yhä konkreettisemmin vastaan.
Hietasaaren kaava-asiaa on ajettu sen kymmenen vuotta ja juuri yhtä vanhentuneista lähtökohdista käsin, vastoin luonnonsuojelijoiden, alueen käyttäjien ja valveutuneiden kuntalaisten perusteluita. Kaava on nyt lainvoimainen, mutta auttamattomasti ajastaan jäänyt. Ei enää kukaan järkevä päättäjä voisi päättää tuollaista. Nyt pitäisi kaupungin korkeimmalla johdolla olla uskallusta irrottautua menneestä ja katsoa pitkälle tulevaisuuteen, viheltää peli poikki ja yrittää pelastaa, mitä vielä pelastettavissa on. 22 kaupunginvaltuutettua on tehnyt aloitteen aikalisästä ja asioiden perusteellisemmasta selvittämisestä – näyttää demokraattisen järjestelmän pilkkaamiselta, jos tätä aloitetta ei ehditä edes ottaa käsittelyyn ennen kuin peruuttamaton vahinko on jo tapahtunut.
Jos verrataan esim. Helsinkiin, niin siellä on suhteessa kokoon ja asukaslukuun paljon enemmän hienoja luonnontilaisia tai lähes luonnontilaisia puistoja eri puolilla kaupunkia eikä siellä varmaan tulisi mieleenkään raivata esim. Keskuspuistosta 4 hehtaaria pelloksi. Se olisi jo ilmastotavoitteiden näkökulmasta täysi mahdottomuus. Mutta Oulu tuntuu elävän vielä kaskitalouden aikaa.
Nyt hakattava metsä ei oikeasti ole ollut koskaan oikea pelto vaan niittyalue, jota on yritetty ojittamalla kuivattaa. Se on metsitetty sodan jälkeen aikoina, jolloin nimenomaan olisi tarvittu peltomaata, mikä todistaa, ettei se olisi edes toiminut peltomaana. Sen sijaan siihen on kasvanut niin komea ja monimuotoinen lintumetsä, että aluetta parhaiten tuntevien lintuharrastajien mielestä sen poikki kulkeva Kutterikuja on Oulun hienoin luontopolku. Tällaisten ainutlaatuisten alueiden arvoa ei voi mitata rahassa eikä sitä saada pellonraivauksen jälkeen enää koskaan takaisin.
Toimenpiteet ovat kaupungin toimintaa ohjaavan Kaupunkistrategia Oulu 2026 ja sen vasta hyväksytyn toteuttamisohjelman - ympäristöohjelman - vastaisia. Ympäristöohjelman tavoitteena on, että viherverkostojen ja pääviheryhteyksien säilyttäminen turvataan. Nyt laajoja avohakkuita kuitenkin toteutetaan Oulun viheralueverkosto ja luonnon monimuotoisuus (VILMO) -suunnitelman keskuspuistossa (keskeinen virkistysalue). Hakkuut sijoittuvat saman suunnitelman uhanalaisten lajien keskittymään. Kaupunkistrategiassa on linjattu, että luonto ja alueen historia ovat Oulun vetovoimatekijöitä. Räikeästi keskeisimmän
kaupungin toimintaa ohjaavan asiakirjan vastaiset toimenpiteet tulisi keskeyttää välittömästi.
Oulussa 26.2.2020
Hietasaariliike
Arvoisa Oulun kaupunginjohtaja Päivi Laajala ja kaupunginhallituksen jäsenet sekä muut vastaanottajat,
Oulu hakkaa hehtaaritolkulla arvokasta lintu- ja virkistysmetsää matalaksi ja torjuu poliisivoimin paikallisten asukkaiden ja luontoväen neuvottelutarjoukset. Miksi kulttuuripääkaupungiksi pyrkivä Oulu haluaisi juuri tällaista julkisuutta juuri nyt? (Ks uutisotsikoita ja -otteita alempana)
Ihmisten arvot ovat muuttuneet voimakkaasti parissa vuodessa, kun koko maapallon luonnon ja sitä myötä ihmisen kestokyvyn rajat ovat tulleet yhä konkreettisemmin vastaan.
Hietasaaren kaava-asiaa on ajettu sen kymmenen vuotta ja juuri yhtä vanhentuneista lähtökohdista käsin, vastoin luonnonsuojelijoiden, alueen käyttäjien ja valveutuneiden kuntalaisten perusteluita. Kaava on nyt lainvoimainen, mutta auttamattomasti ajastaan jäänyt. Ei enää kukaan järkevä päättäjä voisi päättää tuollaista. Nyt pitäisi kaupungin korkeimmalla johdolla olla uskallusta irrottautua menneestä ja katsoa pitkälle tulevaisuuteen, viheltää peli poikki ja yrittää pelastaa, mitä vielä pelastettavissa on. 22 kaupunginvaltuutettua on tehnyt aloitteen aikalisästä ja asioiden perusteellisemmasta selvittämisestä – näyttää demokraattisen järjestelmän pilkkaamiselta, jos tätä aloitetta ei ehditä edes ottaa käsittelyyn ennen kuin peruuttamaton vahinko on jo tapahtunut.
Jos verrataan esim. Helsinkiin, niin siellä on suhteessa kokoon ja asukaslukuun paljon enemmän hienoja luonnontilaisia tai lähes luonnontilaisia puistoja eri puolilla kaupunkia eikä siellä varmaan tulisi mieleenkään raivata esim. Keskuspuistosta 4 hehtaaria pelloksi. Se olisi jo ilmastotavoitteiden näkökulmasta täysi mahdottomuus. Mutta Oulu tuntuu elävän vielä kaskitalouden aikaa.
Nyt hakattava metsä ei oikeasti ole ollut koskaan oikea pelto vaan niittyalue, jota on yritetty ojittamalla kuivattaa. Se on metsitetty sodan jälkeen aikoina, jolloin nimenomaan olisi tarvittu peltomaata, mikä todistaa, ettei se olisi edes toiminut peltomaana. Sen sijaan siihen on kasvanut niin komea ja monimuotoinen lintumetsä, että aluetta parhaiten tuntevien lintuharrastajien mielestä sen poikki kulkeva Kutterikuja on Oulun hienoin luontopolku. Tällaisten ainutlaatuisten alueiden arvoa ei voi mitata rahassa eikä sitä saada pellonraivauksen jälkeen enää koskaan takaisin.
Toimenpiteet ovat kaupungin toimintaa ohjaavan Kaupunkistrategia Oulu 2026 ja sen vasta hyväksytyn toteuttamisohjelman - ympäristöohjelman - vastaisia. Ympäristöohjelman tavoitteena on, että viherverkostojen ja pääviheryhteyksien säilyttäminen turvataan. Nyt laajoja avohakkuita kuitenkin toteutetaan Oulun viheralueverkosto ja luonnon monimuotoisuus (VILMO) -suunnitelman keskuspuistossa (keskeinen virkistysalue). Hakkuut sijoittuvat saman suunnitelman uhanalaisten lajien keskittymään. Kaupunkistrategiassa on linjattu, että luonto ja alueen historia ovat Oulun vetovoimatekijöitä. Räikeästi keskeisimmän
kaupungin toimintaa ohjaavan asiakirjan vastaiset toimenpiteet tulisi keskeyttää välittömästi.
- Iltalehti 26.2.20 (pääuutinen): Mielenosoittajat pysäyttivät metsähakkuut Oulussa: ”Ei virkistysmetsää pelloksi” Pitkään jatkunut metsäkiista kärjistyi tänään Oulussa.
- Iltasanomat 26.2.20 (pääuutinen): Hietasaaren hakkuiden vastustajat pysäyttivät monitoimikoneen työt Oulussa
- Iltasanomat 20.2.20: Oulun luontoväki pillastui Hietasaaren hakkuusuunnitelmista – ”Kuntademokratiasta ei voi puhua”
- Iltasanomat 24.2.20: Oulun teatterin edessä huudettiin aikalisää – Hietasaaren hakkuita halutaan siirtää
- Yle 26.2.20: Hietasaarta puolustavat kuntalaiset estivät läsnäolollaan hakkuut alueella, jolle kaupunki suunnittelee siirtolapuutarha- ja palstaviljelualuetta. Hietasaari-liikkeen mukaan hakkuiden toteuttaminen vähentäisi saaren yhtenäisen metsän määrää, mikä heikentäisi alueen luontoarvoja.
- Yle 26.2.20: Hietasaari-liikkeen mukaan hakkuut vähentäisivät yhtenäisen metsän määrää, mikä heikentäisi alueen luontoarvoja. Hietasaari-aktiivi Kirsi Eskelisen mukaan asukkaiden ja kaupunkilaisten kantoja ei ole otettu valmistelussa huomioon.
- Radio Pooki 26.2.20: Oulun kaupungin kiistellyt hakkuut Hietasaaressa pysäytettiin. Hietasaarta puolustavat kuntalaiset estivät hakkuut aamulla.
Oulussa 26.2.2020
Hietasaariliike
Hiiripöllö Hietasaaressa, kuva Jyrki Niemelä
Hakkuut käynnissä
[Tästä poistettu alkuperäistä tekstiä, koska on toiseen kertaan viimeistellympänä uudemmassa jutussa ja lähetetty avoimena kirjeenä kaupungin johdolle.]
Sitkeimmät jäivät luvalliselle alueelle päivystämään, kun virkavalta oli pyytänyt poistumaan hakkuualueelta. Kuva Juha Korhonen.
Kun metsurit olivat poistuneet, tuli puukiipijä meitä tervehtimään lähimmän kuusen oksalle. Tilannekuva kännykällä: Eetu Pikkarainen ja siihen leikattu puukiipijän kuva oikealla kameralla Inka Karvonen
tiistai 25. helmikuuta 2020
Valtuustoaloite hakkuiden lykkäyksestä
Suuri kiitos kaikille maanantain mielenosoitukseen osallistuneille. Meitä oli siellä vajaat satakunta osallistujaa ja kylmästä tuulesta huolimatta tunnelma oli lämmin ja vahva. Saimme aikaan ainakin se, että syntyi valtuustoaloite hakkuiden lykkäämisestä, jonka allekirjoitti 21 valtuutettua. Aloite menee myöhemmin kaupunginhallistukseen ja lautakuntaa eli se valitettavasti tarkoittaa sitä, että hakkuut voivat käytönnössä alkaa vaikka heti.
Alla on miekkariin osallistuneen MMT Pertti Veijolan viranhaltijoille lähettämä kannanotto. Katso myös lehtijutut tapahtumasta: Ilta-Sanomat, Kaleva sekä Elokapinan viesti asiasta facebookissa. Myös Hietasaariliikkeen vastine Mun Oulu -lehden yksipuoliseen kirjoitteluun on nyt julkaistu: https://www.munoulu.fi/artikkeli/-/id/oulu-nakertamassa-hietasaaren-lajirikasta-virkistysmetsaa
Olin 24.02 mielenosoituksessa teatterin luona vastustamassa Hietasaaren hakkuita.
Vuoden 2019 lopulla vahvistui mm. asemakaavan muutos 564-2242. Muutos mahdollistaa kaupunkiviljelyalueen toteutuksen yli 30 hehtaarin alueella Vaaskiventien eteläpuolella. Palstaviljelyaluetta varten on tehtävä lähes 4 hehtaarin avohakkuu. Lisäksi tulee muita hakkuita suunnilleen saman verran.
Kaavan perusteluissa todetaan, että kohde on pellolle istutettu männikkö ja sen suojelu- ja virkistysarvot ovat vähäisiä. Kaupungin edustajat ovat toistaneet tätä perustelua asian myöhemmissä vaiheissa. Jos metsä olisi luontaisesti syntynyt männikkö, niin siihen tuskin koskettaisiin. Yleensä kaupunkien metsäisten puistojen pienentäminen koetaan vaikeaksi ja perusteluina tulee olla merkittävät kaavan mahdollistamat rakennushankkeet tai liikenneväylät (esim.Helsingin keskuspuisto). Oulussa tavoitteena on vain palstaviljelyn vaihtoalue, jota viljelijät eivät julkisuudessa olleiden tietojen mukaan kovin innokkkaasti halua.
Mielestäni kaavan perustelu metsän alhaisesta virkistysarvosta metsän syntyperän takia on virheellinen. Suojeluarvo toki on pienempi kuin luonnonmetsässä. Pellolle istutetun männikön virkistysarvo on aluksi pieni (taimikko ja riukumetsä noin 20 vuoden ikään asti) mutta vähitellen puuston varttuessa virkistysarvon ratkaisevat puuston ominaisuudet eikä syntyperä. Tämän kohteen viljellyn havupuuston ikä on 50-60 vuotta, puuston pituus noin 20 metriä ja puuston kuutiomäärä noin 250 kuutiometriä/ha. Näin kohdetta voidaan pitää erittäin hyvin onnistuneen viljelymetsänä, jonka laatu on myös kohtuullisen hyvä. Aika harva virkiskäyttäjä tunnistaa metsän alkuperän. Tällainen metsä sopii moneen käyttöön ja oikein hoidettuna (lievät harvennukset) sen virkistysarvo kasvaa.
Jos kaava ja hakkuut toteutetaan esitetyllä tavalla, niin metsäalueen rakenne pirstoutuu ja jäävässä metsässä on paljon myrskyille alttiita reunoja ja tuhot ovat todennäköisiä. Kaupungin omat metsäasiantuntijat voivat varmasti arvioida myrskytuhoriskiä.
Metsän virkistysarvoista kannattaisi pyytää asiantuntija-arvio. Suomessa alan tutkimusta on yliopistoissa ja Luonnonvarakeskuksessa (LUKE). LUKE voisi valtion tutkimuslaitoksena olla paras vaihtoehto.
Terveisin, Pertti Veijola, metsänhoitaja (eläkkeellä), MMT
Alla on miekkariin osallistuneen MMT Pertti Veijolan viranhaltijoille lähettämä kannanotto. Katso myös lehtijutut tapahtumasta: Ilta-Sanomat, Kaleva sekä Elokapinan viesti asiasta facebookissa. Myös Hietasaariliikkeen vastine Mun Oulu -lehden yksipuoliseen kirjoitteluun on nyt julkaistu: https://www.munoulu.fi/artikkeli/-/id/oulu-nakertamassa-hietasaaren-lajirikasta-virkistysmetsaa
Olin 24.02 mielenosoituksessa teatterin luona vastustamassa Hietasaaren hakkuita.
Vuoden 2019 lopulla vahvistui mm. asemakaavan muutos 564-2242. Muutos mahdollistaa kaupunkiviljelyalueen toteutuksen yli 30 hehtaarin alueella Vaaskiventien eteläpuolella. Palstaviljelyaluetta varten on tehtävä lähes 4 hehtaarin avohakkuu. Lisäksi tulee muita hakkuita suunnilleen saman verran.
Kaavan perusteluissa todetaan, että kohde on pellolle istutettu männikkö ja sen suojelu- ja virkistysarvot ovat vähäisiä. Kaupungin edustajat ovat toistaneet tätä perustelua asian myöhemmissä vaiheissa. Jos metsä olisi luontaisesti syntynyt männikkö, niin siihen tuskin koskettaisiin. Yleensä kaupunkien metsäisten puistojen pienentäminen koetaan vaikeaksi ja perusteluina tulee olla merkittävät kaavan mahdollistamat rakennushankkeet tai liikenneväylät (esim.Helsingin keskuspuisto). Oulussa tavoitteena on vain palstaviljelyn vaihtoalue, jota viljelijät eivät julkisuudessa olleiden tietojen mukaan kovin innokkkaasti halua.
Mielestäni kaavan perustelu metsän alhaisesta virkistysarvosta metsän syntyperän takia on virheellinen. Suojeluarvo toki on pienempi kuin luonnonmetsässä. Pellolle istutetun männikön virkistysarvo on aluksi pieni (taimikko ja riukumetsä noin 20 vuoden ikään asti) mutta vähitellen puuston varttuessa virkistysarvon ratkaisevat puuston ominaisuudet eikä syntyperä. Tämän kohteen viljellyn havupuuston ikä on 50-60 vuotta, puuston pituus noin 20 metriä ja puuston kuutiomäärä noin 250 kuutiometriä/ha. Näin kohdetta voidaan pitää erittäin hyvin onnistuneen viljelymetsänä, jonka laatu on myös kohtuullisen hyvä. Aika harva virkiskäyttäjä tunnistaa metsän alkuperän. Tällainen metsä sopii moneen käyttöön ja oikein hoidettuna (lievät harvennukset) sen virkistysarvo kasvaa.
Jos kaava ja hakkuut toteutetaan esitetyllä tavalla, niin metsäalueen rakenne pirstoutuu ja jäävässä metsässä on paljon myrskyille alttiita reunoja ja tuhot ovat todennäköisiä. Kaupungin omat metsäasiantuntijat voivat varmasti arvioida myrskytuhoriskiä.
Metsän virkistysarvoista kannattaisi pyytää asiantuntija-arvio. Suomessa alan tutkimusta on yliopistoissa ja Luonnonvarakeskuksessa (LUKE). LUKE voisi valtion tutkimuslaitoksena olla paras vaihtoehto.
Terveisin, Pertti Veijola, metsänhoitaja (eläkkeellä), MMT
Männyt kurottavat kohti taivasta hakkuualueen keskellä. Kuva Minna Paarma
maanantai 24. helmikuuta 2020
Mielenosoitus Hietasaaren puolesta ma 24.2. klo 16:30- kaupunginteatterilla
Kun nevottelu virkamiesten kanssa ei johtanut mihinkään muutoksiin, niin yritetään nyt vaikuttaa pikaisesti suoraan valtuustoon. Alla oleva vetoomus lähetetään valtuutetuille ja tänään ma 24.2. pidetään mielenosoitus Hietasaaren luonnon puolesta
Oulun kaupunginteatterilla alkaen klo 16.30, kun kaupunginvaltuusto
kokoontuu siellä.
Tervetuloa mukaan!
Vaikka kaava onkin saanut lainvoiman, on luonnon monimuotoisuudelle ja kaupunkilaisille tärkeän metsän hakkuu hyvin kiistanalainen. Se on myös räikeässä ristiriidassa Oulun ympäristöohjelman tavoitteiden kanssa.
Poliittiset päätökset alueen asemakaavan muutoksen osalta on tehty puutteellisin, osin virheellisinkin tiedoin. Alueen luontoarvoista ja virkistyskäytöstä ei ole riittäviä, ajantasaisia tietoja, koska kaavoitus on tehty vuosia sitten. Ihmisten arvot ovat viime aikoina olleet voimakkaassa muutoksessa, ja lähiluonnon merkitys on metsien terveysvaikutusten kautta ymmärretty laajemmin.
Välittömästi suunniteltu hakkuu on vasta alkusoittoa, vaikka kaupunki antaa nyt ymmärtää kyseessä olevan vain neljä hehtaaria. Tämäkin aukko pirstoisi pahasti Hietasaaren alueen suurinta yhtenäistä noin 60 hehtaarin metsäkokonaisuutta. Pelkkä yksittäisen kuvion tuijottaminen ei ole mielekästä, vaan täytyy tarkastella kuinka se vaikuttaa kokonaisuuteen sekä luonnon että virkistyskäytön kannalta. Lähialueilta ollaan kaavoituksen perusteella kaatamassa metsää yhteensä noin 30 hehtaarin alalta.
Jo olemassa olevilla palstaviljelyalueilla (muuallakin kuin Hietasaaressa) on runsaasti vapaita palstoja. Huvipuiston alle jäävän palstaviljelyalueen väestä moni ei myöskään aio siirtyä uudelle Vaaskiventien alueelle. Myös jokaisella muulla kaupungin palsta-alueella on ollut menneinä viljelykausina käyttämättömiä palstoja. Trendi on laatikkoviljelyä ja muuta pienimuotoisempaa kaupunkiviljelyä suosiva. Emme näe tarvetta esitetyn laajuiselle uudelle palsta-alueelle, varsinkaan uhraamalla virkistysmetsää mahdollisesti tarpeettomien palstojen tieltä. Siirtolapuutarha-alueen osalta ei ole myöskään mitenkään itsestään selvää, että uudet siirtolapuutarha-alueet menestyisivät. Kiimingin Koiteliin kaavoitetulle Ruusulaakson siirtolapuutarha-alueelle ei ole löytynyt kysyntää.
Ehdotamme kaupungille maastokatselmusta toukokuussa, jotta korvaavan palstaviljelyalueen tarpeesta ja mahdollisesta sijainnista voidaan vielä keskustella ja päätyä kaikkia tyydyttävään vaihtoehtoon. Pesimälinnusto tulee myös selvittää tulevana maastokautena.
Toivomme kaupungilta aitoa keskusteluyhteyttä asiassa. Sellaista ei ole kaavaprosessin aikana syntynyt, ja tilanne onkin nyt varsin nurinkurinen, kun kaupunki haluaa raivata palstat paikkaan, jota etunenässä viljelijät moninaisten metsänkäyttäjäryhmien ohella vastustavat. Suuri joukko oululaisia on viime viikkoina ilmaissut huolensa metsän hakkuusta. Tarvitaan aikalisä luontoarvojen ja virkistyskäytön uudelleenarviointiin.
----
Kuten MTT Pertti Veijola totesi kirjoituksessaan Kalevassa 20.12.2019 toteaa: "Hietasaaressa alkavat avohakkuut ja pellonraivaus eivät ole linjassa nykyisen hiilinielupolitiikan kanssa, jonka mukaan metsän raivauksia muuhun käyttöön tulisi välttää."
Kuvassa olevan aloitteessakin mainitun uhanalaisen varpuspöllön on kuvannu Pekka Lilja Mustasalmen eteläpuoliselta huvipuiston varausalueelta. Huomaa, että pöllöt vähentävät tehokkaasti punkkejä levittäviä jyrsijöitä.
Tervetuloa mukaan!
Järjestöjen vetoomus aikalisän ottamiseksi Hietasaaren metsän raivaamisessa
Vetoamme Oulun kaupunginvaltuustoon, jotta suunniteltuihin hakkuisiin Hietasaaressa otettaisiin aikalisä. Vaikuttaa siltä, että metsä ollaan kaatamassa hätäisesti, ilman riittävää tietoa tulevista toimista. Hakattavaksi merkityllä alueella on tavattu harvinaisia ja uhanalaisia lintulajeja, joita kaikkia ei ole kaavaprosessin linnustoselvityksessä havaittu. Tämänkin puutteellisesti tehdyn selvityksen perusteella alueen lintutiheydet ovat jopa kaksinkertaiset verrattuna muutenkin linturikkailla Oulujoen suiston saarilla havaittuihin. Alueella viihtyvät mm. useat tikka- ja pöllölajit, joista hakattavalla alueella on ihan viime vuosina pesinyt uhanalainen varpuspöllö.Vaikka kaava onkin saanut lainvoiman, on luonnon monimuotoisuudelle ja kaupunkilaisille tärkeän metsän hakkuu hyvin kiistanalainen. Se on myös räikeässä ristiriidassa Oulun ympäristöohjelman tavoitteiden kanssa.
Poliittiset päätökset alueen asemakaavan muutoksen osalta on tehty puutteellisin, osin virheellisinkin tiedoin. Alueen luontoarvoista ja virkistyskäytöstä ei ole riittäviä, ajantasaisia tietoja, koska kaavoitus on tehty vuosia sitten. Ihmisten arvot ovat viime aikoina olleet voimakkaassa muutoksessa, ja lähiluonnon merkitys on metsien terveysvaikutusten kautta ymmärretty laajemmin.
Välittömästi suunniteltu hakkuu on vasta alkusoittoa, vaikka kaupunki antaa nyt ymmärtää kyseessä olevan vain neljä hehtaaria. Tämäkin aukko pirstoisi pahasti Hietasaaren alueen suurinta yhtenäistä noin 60 hehtaarin metsäkokonaisuutta. Pelkkä yksittäisen kuvion tuijottaminen ei ole mielekästä, vaan täytyy tarkastella kuinka se vaikuttaa kokonaisuuteen sekä luonnon että virkistyskäytön kannalta. Lähialueilta ollaan kaavoituksen perusteella kaatamassa metsää yhteensä noin 30 hehtaarin alalta.
Jo olemassa olevilla palstaviljelyalueilla (muuallakin kuin Hietasaaressa) on runsaasti vapaita palstoja. Huvipuiston alle jäävän palstaviljelyalueen väestä moni ei myöskään aio siirtyä uudelle Vaaskiventien alueelle. Myös jokaisella muulla kaupungin palsta-alueella on ollut menneinä viljelykausina käyttämättömiä palstoja. Trendi on laatikkoviljelyä ja muuta pienimuotoisempaa kaupunkiviljelyä suosiva. Emme näe tarvetta esitetyn laajuiselle uudelle palsta-alueelle, varsinkaan uhraamalla virkistysmetsää mahdollisesti tarpeettomien palstojen tieltä. Siirtolapuutarha-alueen osalta ei ole myöskään mitenkään itsestään selvää, että uudet siirtolapuutarha-alueet menestyisivät. Kiimingin Koiteliin kaavoitetulle Ruusulaakson siirtolapuutarha-alueelle ei ole löytynyt kysyntää.
Ehdotamme kaupungille maastokatselmusta toukokuussa, jotta korvaavan palstaviljelyalueen tarpeesta ja mahdollisesta sijainnista voidaan vielä keskustella ja päätyä kaikkia tyydyttävään vaihtoehtoon. Pesimälinnusto tulee myös selvittää tulevana maastokautena.
Toivomme kaupungilta aitoa keskusteluyhteyttä asiassa. Sellaista ei ole kaavaprosessin aikana syntynyt, ja tilanne onkin nyt varsin nurinkurinen, kun kaupunki haluaa raivata palstat paikkaan, jota etunenässä viljelijät moninaisten metsänkäyttäjäryhmien ohella vastustavat. Suuri joukko oululaisia on viime viikkoina ilmaissut huolensa metsän hakkuusta. Tarvitaan aikalisä luontoarvojen ja virkistyskäytön uudelleenarviointiin.
----
Kuten MTT Pertti Veijola totesi kirjoituksessaan Kalevassa 20.12.2019 toteaa: "Hietasaaressa alkavat avohakkuut ja pellonraivaus eivät ole linjassa nykyisen hiilinielupolitiikan kanssa, jonka mukaan metsän raivauksia muuhun käyttöön tulisi välttää."
sunnuntai 23. helmikuuta 2020
Juttu Ilta-Sanomissa ja neuvottelua kaupungin kanssa
"Asukasyhdistyksen ja luontoväen mielestä siirtolapuutarha ja
palstaviljely ovat hyviä asioita, mutta niille pitäisi etsiä toinen
paikka." Ilta-Sanomat julkaisi 20.2.2020 netissä jutun Hietasaaren tilanteesta ja haastatteli Kirsi Eskelistä. Juttu löytyy osoitteesta:https://www.is.fi/oulun-seutu/art-2000006413778.html
Samana päivänä oli keskustelutilaisuus kaupungin virkamiesten ja Hietasaariliikkeen edustajien välillä. Kutsu tuli kaupungin puolelta, ja tässä on lyhyt tiivistelmä tapahtuman kulusta:
Hömötiainen laulaa. Kuva on juuri hakkuualueelta, jossa lintu pesii. Sen uhanalaisuusluokka on 2019 Suomen Punaisessa kirjassa EN=erittäin uhanalainen. Elää ympäri vuoden samoissa havu- ja sekametsissä, joissa lahopuuta. Kuva Pekka Lilja.
Samana päivänä oli keskustelutilaisuus kaupungin virkamiesten ja Hietasaariliikkeen edustajien välillä. Kutsu tuli kaupungin puolelta, ja tässä on lyhyt tiivistelmä tapahtuman kulusta:
Hietsaariliikettä edusti Petri Haapala PPLY:stä, Katja Lehtola
Hietasaaren-Toppilansaaren asukasyhdistyksestä, Sakari Rehell Hietasaaren
palstaviljelijöistä sekä Jalmari Suutari ja Kalle Helström SLL Oulusta. Kaupungin puolelta
oli yhdyskuntajohtaja Matti Matinheikki, kaupungingeodeetti Kaija Puhakka,
maanhankintapäällikkö Juha Peuraniemi sekä metsätalousinsinöörit Juho
Kuukasjärvi ja Antti Käpylä.
Aluksi sanottiin, että aikaa on tunti, lopulta
jatkoimme n. 20 min sen yli. Olimme valmistelleet esityksen, jossa
kerroimme Hietasaaren luontoarvoista ja miksi tilanne on muuttunut
kaavaprosessin kuluessa. Petri esitteli Hietasaaressa toimivien n. kolmenkymmenen eri luontokuvaajan käyttöömme antamia
hienoja lintukuvia kaava-alueelta.
Vastaanotto oli kaupungin puolelta tylyn oloinen: moneen
kertaan Matinheikki vetosi, että kaava on valmisteltu ohjeiden mukaan ja
vahvistettu korkeinta hallinto-oikeutta myöten ja että virkamiehet toteuttavat
päättäjien tahtoa ja hyväksymää kaavaa. Katja toi esiin ihmetyksemme, miksi
sitten kannatti kutsua edes neuvottelua kokoon. Totesivat siihen, että haluavat
tuoda esille oikeat faktat ja että julkisuudessa esitetty harhaanjohtavia
seikkoja. Sanoivat että siirtolapuutarhoille ja viljelypalstoille on kysyntää.
Eikä niiden toteuttaminen ole kustannuskysymyskään vaan uusien viljelypalstojen perustaminen maksaa n. 200
000€ ja jakautuu parille vuodelle.
Esitimme aikalisän ottamista ja mm. lintuselvityksen
tekemistä keväällä, mutta virkamiehet eivät olleet siihenkään valmiita vedoten siihen, että että emme
voi yhdessä pienen porukan keskustelussa muuttaa 10 vuoden kaavaprosessissa
valmisteltua asiaa.
Eli ainoa keino estää hakkuut ja muuttaa suunnitelmaa on
poliittinen vaikuttaminen. Mutta löytyykö siihen poliittista tahtoa/kannatusta?
Onko luonto taas häviäjä?
Hömötiainen laulaa. Kuva on juuri hakkuualueelta, jossa lintu pesii. Sen uhanalaisuusluokka on 2019 Suomen Punaisessa kirjassa EN=erittäin uhanalainen. Elää ympäri vuoden samoissa havu- ja sekametsissä, joissa lahopuuta. Kuva Pekka Lilja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)