perjantai 9. joulukuuta 2016

Kaavoituksella utopiaa?

Allekirjoita adressi: http://www.adressit.com/hietasaarenpuolesta, jaa tietoa ja pyydä tuttujasi allekirjoittamaan! (Lisätietoja)
-----------
Hietasaaren asemakaava on menossa juuri näinä päivinä päätettäväksi. Kansalaiset ovat yrittäneet mielipiteillään vaikuttaa kaavan sisältöön tai saada se kokonaan uudelleen laadittavaksi. Kokemuksesta tiedän, että tämä vaikuttaminen on yleensä turhaa. Mielipiteet kerätään ja niihin vastataan, koska laki vaatii. Valituksia tulee, mutta ne hoitaa aika.

Hietasaareen asemakaavaluonnosta voi pitää ns. hankekaavana, koska se pohjautuu alueen nykyisiltä ja mahdollisilta uusilta toimijoilta kerättyihin tarpeisiin, joiden perusteella kaava räätälöidään tarpeita vastaavaksi. Hankekaavaa ei kylläkään yleensä viedä eteenpäin ennen kuin on varmistuttu siitä, että halukkailla tulijoilla on taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa hankkeensa.

Asemakaavan taustalla on kerrottu olevan tarve taata Nallikarin alueen kehittyminen. Nyt kaavassa esitetyt uudet toiminnot tukevat vain alueen kesämatkailua. Se, mitä Oulun matkailu tarvitsee, on ympärivuotinen matkailuvetonaula.

Olin aikoinaan ideoimassa maauimalaa Nallikariin, mutta nimenomaan lyhyen sesongin vuoksi päädyin suunnittelemaan vesielementit sisätiloihin, missä niiden käytettävyys on turvattu läpi vuoden. Vesipuisto tai maauimala voisivat olla kuitenkin esimerkiksi Edenin allasmaailman jatkeena kannatettavia.

Julkisuudessa on kuvailtu huvipuiston olevan merkittävä, erikoislaatuinen ja vetovoimainen, minkä vuoksi turisteja tulee Ouluun virtanaan. Tietävätkö päättäjät, mikä on Suomessa huvipuistojen tilanne? Linnanmäki pärjää sijaitessaan keskellä Helsinkiä, Särkänniemi on jo vuosia tehnyt tappiota, Vaasan kaupunki päätti lopettaa Wasalandian toiminnan jatkuvien tappioiden vuoksi. Vain Alahärmän Powerpark porskuttaa, koska miljonääri Jorma Lillbacka on satsannut puistoon kymmeniä miljoonia.

Olen keskustellut useamman kerran kahden vapaa-aikakeskusten asiantuntijan kanssa, ja kumpikaan ei olisi lähdössä Ouluun huvipuistoyrittäjäksi. Kalevala-teemaa eivät ulkomaalaiset ymmärrä, eikä teemoittaminen ole yleensäkään lisäarvo, päin vastoin se vanhenee nopeasti. Ollessani Englannissa Gumbriaan rakennettavan, silloin Euroopan suurimman vapaa-aikakeskuksen suunnitteluryhmässä, oli perusperiaate koko hankkeelle: ei teemaa!

Kaikki kunnia huvipuistohanketta puuhaaville. Ihailen tällaista rohkeutta. Matkailu ja vapaa-aikahankkeisiin on useampikin miljonääri saanut tuhlattua koko omaisuutensa. Se on äärimmäisen vaikea liiketoiminta-alue, koska ihmisten mieltymykset ovat yhtä vaikeasti ennakoitavia kuin Suomen kesäsää.

Näenkin hyvin suurena uhkakuvan, jossa hanke jää niin pieneksi mitättömäksi, että sen vetovoima riittää vain alueellisesti Ouluun ja ympäristöön. Parin huonon kesäsään jälkeen ruvetaan etsimään säästöjä ja lähdetään kutistumisen tielle. Voidaan miettiä, eikö meille olisi riittänyt tivoli, joka viipyy kolme viikkoa Oulussa. Miksi pitää käyttää miljoonia rakentamiseen ja saada tuhlatuksi pala harvinaista maa-alaa meren läheisyydessä?

Mikäli haaveillaan kiinnostavasta ja vetovoimaisesta huvipuistosta, puhutaan jollakin aikavälillä 50–80 miljoonan investoinneista. Tuollaista hanketta varten Hietasaareen varattu alue on liian pieni ja sekä taloudellisesti että liikenteellisesti alusta alkaen mahdoton. Mitä alueelle tapahtuu, jos liiketoiminnalle käy huonosti? Ottaako kaupunki toiminnan vastuulleen?

Tiedän, että tällä kirjoituksella ei ole mitään merkitystä päätöksiin. Kaava vahvistetaan, ja päättäjät kiittelevät toisiaan suoraselkäisyydestä, kun jaksoivat viedä kaavan maaliin saakka.

Joskus on Oululle ja oululaisille tärkeitä asioita saatu sentään pelastetuksi vastoin päättäjien tahtoa: parhaana esimerkkinä viivytystaistelulla Rantakadun ainutlaatuinen rakennusrivistö. 

Muistatteko muuten, että 80-luvulla Philips haki radioputkitehtaalle sijoituspaikkaa Suomesta. Oulu oli valmis luovuttamaan
Hietasaaresta alueen 2 000 henkeä työllistävälle tehtaalle. Onneksi Philips valitsi toisen paikkakunnan, muutoin ei tarvitsisi pohtia Nallikarin kohtaloa ollenkaan.

Paavo Karjalainen
arkkitehti, Oulu, www.arktes.fi
(Julkaistu Kalevassa 23.11.2016)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti