(Tämä Eetu Pikkaraisen Kalevassa 10.3. ja Forumissa 12.3. julkaistu kirjoitus oli vastine Joni Meriläisen kirjoitukseen Kalevassa 9.3. ja Forumissa 10.3.)
Joni Meriläisen kirjoitus kauniista ja ainutlaatuisesta Hietasaaresta Kalevassa 9.3.2020 oli varustettu hyvällä ja osuvalla otsikolla, mutta sisälsi valitettavasti totuusarvoltaan varsin kyseenalaisia väitteitä. Olisi ollut helppo tarkistaa kyseisestä kaavasta tehdyn valituksen sisältö. Hassua väittää, että valituksen syynä olisi (”käsittääkseni”) ollut, että viljelypalstat olivat uhattuna, kun kaavan pääsisältönä on nimenomaan uusi viljelypalsta-alue. Toisaalta on ymmärrettävää, että monilla asiat menevät sekaisin, koska koko kaavaprosessi oli - läpimenon turvaamiseksi - tehty tahallaan sekavaksi käsittelemällä samaa kokonaisuutta kahdessa eri kaavassa. Tämä kaava, jonka toteutuksesta nyt on kiistelty, koskee siis vain Vaaskiventien eteläpuolta.
Kerrattakoon lyhyesti, miksi kaavaa vastustetaan: Varsinaisen Hietasaaren alueella on n. 60 ha jokseenkin yhtenäistä metsää. Loput tuosta mainitusta 128 hehtaarista on eri kokoisia pienempiä metsätilkkuja muualla Hieta- ja naapurisaarten alueella. Luonnon monimuotoisuuden ja sen terveys- ja virkistysvaikutusten kannalta tutkitusti ensiarvoista on se, että luonnonmukaiset alueet ovat riittävän laajoja ja yhtenäisiä. Tämä metsä on monessa suhteessa täysin poikkeuksellinen mm. sijainniltaan, saavutettavuudeltaan, luontotyypeiltään ja lajistoltaan. Nyt tehty 4 ha reikä jokseenkin keskellä tätä aluetta rikkoo tämän kokonaisuuden. Lisäksi suunnitelmissa on, että aukkoa laajennetaan vielä huomattavasti. Lisäksi tämä nyt tuhottavaksi valittu alue olisi ympäristöään kuivempana ja harvempana metsänä ollut kaikkein parhaiten ihmisten virkistyskäyttöön sopivaa – ja on erittäin huonosti viljelyyn sopivaa. Korvaava palstaviljelyalue olisi varmasti löytynyt muualta ja mahdollisesti paljon pienemmin kustannuksin.
Meriläisen kirjoituksen loppupuoli on unelmahöttöä, joka osoittaa, ettei hän ole ilmeisesti tutustunut koko saareen, kuten ei myöskään huvipuistobisneksen edellytyksiin eikä matkailun kehitystrendeihin. Saaressahan on jo upeita ulkoilureittejä lähellä merta mukavine tulipaikkoineen. Lisäksi siellä on mukavia pieniä metsäpolkuja kauempana merestä ja niillä liikkuu paljon luontoharrastajia, lenkkeilijöitä, maastopyöräilijöitä, koiran ulkoiluttajia ja ihan vaan kävelijöitä. Hietasaari on Oulun keskeisen kaupunkialueen asukkaiden tärkein virkistysalue ja alue, jonka luonto, maisemat sekä historia mahdollistaisivat sen kehittämisen yhtenäiseksi, valtakunnallisesti ja jopa kansainvälisesti tärkeäksi luontomatkailukohteeksi. Saaren luonnonarvojen ja historiallisten arvojen säilyttämisestä ei ole tehty kattavaa suunnitelmaa.
Jo pelkästään kuntatalouden ja matkailun kannalta Hietasaaren luonnon kunnioittaminen ja säilyttäminen olisi kannattavaa – eivät ihmiset kovin kauan halua tulla katsomaan merimaisemaa, jossa näkyy vain merta, betonia ja nurmikkoa. Kaavaa valmisteltaessa ei osattu vielä nähdä, kuinka nopeasti lähivirkistysalueiden ja luontomatkailun arvo kasvaa.
Eetu Pikkarainen
Oulu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti