tiistai 25. helmikuuta 2020

Valtuustoaloite hakkuiden lykkäyksestä

Suuri kiitos kaikille maanantain mielenosoitukseen osallistuneille. Meitä oli siellä vajaat satakunta osallistujaa ja kylmästä tuulesta huolimatta tunnelma oli lämmin ja vahva. Saimme aikaan ainakin se, että syntyi valtuustoaloite hakkuiden lykkäämisestä, jonka allekirjoitti 21 valtuutettua. Aloite menee myöhemmin kaupunginhallistukseen ja lautakuntaa eli se valitettavasti tarkoittaa sitä, että hakkuut voivat käytönnössä alkaa vaikka heti.

Alla on miekkariin osallistuneen MMT Pertti Veijolan viranhaltijoille lähettämä kannanotto. Katso myös lehtijutut tapahtumasta: Ilta-Sanomat, Kaleva sekä Elokapinan viesti asiasta facebookissa. Myös Hietasaariliikkeen vastine Mun Oulu -lehden yksipuoliseen kirjoitteluun on nyt julkaistu: https://www.munoulu.fi/artikkeli/-/id/oulu-nakertamassa-hietasaaren-lajirikasta-virkistysmetsaa


Olin 24.02 mielenosoituksessa teatterin luona vastustamassa Hietasaaren hakkuita.

Vuoden 2019 lopulla vahvistui mm. asemakaavan muutos 564-2242. Muutos mahdollistaa kaupunkiviljelyalueen toteutuksen yli 30 hehtaarin alueella Vaaskiventien eteläpuolella. Palstaviljelyaluetta varten on tehtävä lähes 4 hehtaarin avohakkuu. Lisäksi tulee muita hakkuita suunnilleen saman verran.

Kaavan perusteluissa todetaan, että kohde on pellolle istutettu männikkö ja sen suojelu- ja virkistysarvot ovat vähäisiä. Kaupungin edustajat ovat toistaneet tätä perustelua asian myöhemmissä vaiheissa. Jos metsä olisi luontaisesti syntynyt männikkö, niin siihen tuskin koskettaisiin. Yleensä kaupunkien metsäisten puistojen pienentäminen koetaan vaikeaksi ja perusteluina tulee olla merkittävät kaavan mahdollistamat rakennushankkeet tai liikenneväylät (esim.Helsingin keskuspuisto). Oulussa tavoitteena on vain palstaviljelyn vaihtoalue, jota viljelijät eivät julkisuudessa olleiden tietojen mukaan kovin innokkkaasti halua.

Mielestäni kaavan perustelu metsän alhaisesta virkistysarvosta metsän syntyperän takia on virheellinen. Suojeluarvo toki on pienempi kuin luonnonmetsässä. Pellolle istutetun männikön virkistysarvo on aluksi pieni (taimikko ja riukumetsä noin 20 vuoden ikään asti) mutta vähitellen puuston varttuessa virkistysarvon ratkaisevat puuston ominaisuudet eikä syntyperä. Tämän kohteen viljellyn havupuuston ikä on 50-60 vuotta, puuston pituus noin 20 metriä ja puuston kuutiomäärä noin 250 kuutiometriä/ha. Näin kohdetta voidaan pitää erittäin hyvin onnistuneen viljelymetsänä, jonka laatu on myös kohtuullisen hyvä. Aika harva virkiskäyttäjä tunnistaa metsän alkuperän. Tällainen metsä sopii moneen käyttöön ja oikein hoidettuna (lievät harvennukset) sen virkistysarvo kasvaa.

Jos kaava ja hakkuut toteutetaan esitetyllä tavalla, niin metsäalueen rakenne pirstoutuu ja jäävässä metsässä on paljon myrskyille alttiita reunoja ja tuhot ovat todennäköisiä. Kaupungin omat metsäasiantuntijat voivat varmasti arvioida myrskytuhoriskiä.

Metsän virkistysarvoista kannattaisi pyytää asiantuntija-arvio. Suomessa alan tutkimusta on yliopistoissa ja Luonnonvarakeskuksessa (LUKE). LUKE voisi valtion tutkimuslaitoksena olla paras vaihtoehto.

Terveisin, Pertti Veijola, metsänhoitaja (eläkkeellä), MMT

Männyt kurottavat kohti taivasta hakkuualueen keskellä. Kuva Minna Paarma

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti