Toistamatta monia mielipidekirjoituksia syistä, miksi Hietasaari tulisi säilyttää rauhallisena ja mieltä eheyttävänä virkistysalueena, toivon kuntalaisten myös pohtivan kaavailtuun huvipuistoon liittyviä sivistyksellisiä puolia. Kalevala-teema luo varmaan monille positiivisia mielleyhtymiä, onhan kansalliseepoksessamme kyse itsenäistymistämme edistäneestä maailmanluokan huippu-teoksesta; teos nosti Suomen maailmankartalle ja sitä pidetään yhä tänään maailmankirjallisuuden rauhanomaisimpana loitsu-eepoksena, jossa soditaan aseiden sijaan sanan ja magian voimalla.
Tosin nykypäivän näkökulmasta siinä on ollut kyse myös l800-luvulle tyypillisestä, esihistoriaan projisoidusta nationalistis-patriarkaalisesta sovelluksesta; pohjoisten alkuperäiskansojen naisjohtoisia kansoja kuvataan siinä seksistisin, ikä- ja etnorasistisin määrein. Näin Etelän kalevalaisten sankareiden pääviholliseksi nimetään ”Pohjan Akka harvahammas”, jota myös huoritellaan myyttisesti (”Pohjolan portto”). Myös vaimon kurittamisesta annetut ”sulhasen ohjeet” ovat ajankuvaus, joka lienee osaltaan legitimoinut Suomenkin surullisenkuuluisaa väkivallan kulttuuria.
Eepoksen kulttuuriväkivaltaisista, ajan hengelle tyypillisistä tulkinnoista huolimatta Kalevala on ehtymätön aarre, jonka moni-merkitykselliset symbolit suovat yhä uusia tulkintamahdollisuuksia. Sivistävän, hyvän kirjallisen kulttuurin ydin onkin se, että sen symboleja voi uudelleentulkita oman aikakauden näkökulmasta. Jotain pysyvää Kalevalaan kuitenkin sisältyy, jonka menettäminen olisi kulttuurista väkivaltaa mytologiamme sielua vastaan; Kalevala tunnetaan nimenomaan sen ekologisesta perinnetiedosta, esivanhempiemme luontoa ja eläimiä kunnioittavasta eetoksesta ja maa-ilmankuvasta. Karhunpeijaiset yksistään ovat edustaneet kiitosjuhlaa toteemiseksi kantaemoksi mielletylle karhulle, luontosukulaiselle, jonka kallo on saatettu juhlallisin menoin hongan oksalle, jotta Hongatar synnyttäisi karhun uudelleen ihmisten ravinnoksi ja lämmöksi. Kalevalan kautta tiedämme esivanhempiemme luontoa suojelevista tavoista, joihin kuului takaisin antaminen osana ihmisen ja luonnon keskinäisriippuvaisuutta; kalojen ruodot palautettiin luonnon kiertokulkuun ja eri rituaalein varmistettiin elämän ja kuoleman kiertokulku, luonnon biodiversiteetin säilyminen ja uudelleensyntymisen ihme.
Olisi täysin Kalevalan ekologisen luontoviisauden hengen vastaista tuhota oululaisille tärkeä luonnonvara kaupallisen huvipuiston nimissä. Suurin pelkomme on, että elämyspuistosta tehtäisiin yksipuolisen kaupallisin periaattein muovista joulupukin maata vastaava rihkamaromun myyntipiste. Jos se lisäksi tulkitsisi Kalevalaa patriarkaalisesta näkökulmasta ylläpitäen tai uusintaen sukupuolitetut stereotypiat huora/madonna- naiseudesta, rahamyllyksi redusoidusta Sammosta jne. tai vaikka Pohjan Akasta ahneena naisjohtajana, joka ”ei suostu jakamaan yltäkylläisyyden symboliaan Sampoa”, mentäisiin kyllä väärässä mielessä ”päin metsää”.
Vaikka Pohjolan alkuperäiskansat ja varsinkin heidän matriarkkansa ovat kautta historian, varsinkin kaupallisen ahneustalouden myötä kärsineet eniten ekologisesti kestämättömästä, riski-henkisestä kehitysideologiasta (esim. Tsernobylin vaikutukset), myös Kalevalan Sci fi- versiot kuvaavat nimenomaan heidät häijyiksi, saidoiksi ja petollisiksi rauhan vihollisiksi (esim. Emil Petajan avaruus-Kalevala- kirjat). Harva ajattelee, että vieraanvarainen Väinämöisen pelastaja Louhi oli ennen kaikkea tietäjä, joka nimenomaan naisena keksi Sammon idean. Historia taas on aivan muuta kuin se, minkä kuvan nationalistinen sankari-Kalevala välittää.
Oulun Ympäristön Kalevalaiset Naiset nimittivät meidät vuoden Tähtiemoksi. Esitämme nöyrän pyynnön, että huvipuiston toteutuessa kalevalaiset naiset ja muut asiantuntijat kutsutaan mukaan varmistamaan, ettei Kalevala-teemaa huvipuiston toteutuessa sovelleta ainakaan sellaisessa hengessä, että niin saamelaiset kuin naiset ja sivistyksestä yleistasolla välittävät ihmiset joutuvat kiertämään sen kaukaa. Syvällisen myyttieepoksemme tuotteistaminen ja kaupallistaminen voisi pahimmassa tapauksessa karkottaa ainakin sivistystä vielä arvostavat turistit. On varmistettava, ettei Kalevala-teemapuistosta tule ainakaan nais- ja luontovastaisen kehityksen irvikuvaa ja häpeäpilkkua.
Kaarina Kailo, vuoden 2016 Oulun Tähtiemo, Kalevala-tutkija,
Terttu Kuusela, vuoden 2015 Oulun Tähtiemo
(Julkaistu Kalevassa 9.11.2016)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti